Moi!

Täällä taas.. tänä aamuna puntari näytti 123,9kg. Alaspäin mennään, jokseenkin hitaasti kuitenkin. Myönnän rehellisesti, viikko meni TAAS mässätessä. Maanantaina piti saada tehä mutakakkua kokeeksi ja sitten on tullut mussuteltua aiemmalla viikolla tehtyä pullaa pakkasesta ja toki kaupastakin on sitä karkkiakin matkaan tullut.. Olen kuitenkin nty enämpi liikkunut, pari kertaa nyt täll viikoll oon käyny kävellen kaupalla (ja sinne on noin kilsan matka). Mut sekin jotain.. :)

Viimeks eilen söin vähän karkkia, osasin rajottaa ja söin miehen kans 250g pussin puoliksi. Norm. olisimme syöneet omamme, mä pahimmas tapaukses kokonaisen suklaalevyn. Mut sanoin miehelle etten halua syödä sen enempää.. Meinaan eilen kun tongin säkkejä "varastosta" eli meillä siis yläkerrassa olevia "kahta siipihuoneita" tämän tietokone/askartelu- lasten huoneen vieressä. Niin... Tosiaan niit tonkiessani etsin ihan muuta mutta törmäsin vanhoihin vaatteihini.. HERRANJUMALA! Uskotteko, olen joskus käyttänyt 38/34 Housuja?! Paitoja yms löytyy M/L ko'ossa. Jam ikäkö on nykyinen koko? XXL ellei jopa XXXL (riippuu vaatteesta) Numeroina se on mukavat 52-54 riippuen vaatteesta voi olla toki enämpiki.. siis ihan oikeasti?! Tuumasin vain miehelle että kylläpäs on vaatekoko vuosien mittaan kasvanut. Niin ja joo! Mulla olis täysi vaatevarasto siihen että KUN pudotan painoni! en ole laittanut niitä missään vaiheessa eteenpäin, aiemmin en vain tullut ajateleeksi asiaa, ne vaan hiljakseen aina siirtyi säkkeihin ja unohtui.. Muutenkin olen ihmetellyt että miten aimmeat vuodet olleet niin sumeita, miksi en oikeasti todenteolla ole yrittänyt pudottaa painoani, miksi annoin mennä tähän pisteeseen?

Joskus äitini kanssa juttelin kouluajoistani.. olin tuolloin kiusattu (muun muuassa r-vikani vuoksi) mutta minulla silti oli aina "kaveri", kaveri jonka luulin olleen kaveri mutta jälkeenpäin olen tajunnut että en ollutkaan itseasiassa kaveri vaan henkilö jonka rinnalla tämä kaveri näytti vain paremmalle, sain itsestäni nuorena jo käsityksen että olen lihava,ruma. Vaikka todellisuudessa olinkin hyvin laiha ja nätti ;D arvostan sitä nyt, kun tajuan. Miten olen ollut niin pöhkö?! Pitikö minun lihoa 59kiloa jotta ymmärrän missä mennään? Nyt sitten näinee kiloneni saan katua tyhmyyttäni, mutta kuitenkin opinpahan jotakin, ja tästä on hyvä jatkaa takaisin olemaan nätti ja laiha.

Kaipa se meni lyhykäisyydessään niin että kun annettiin käsitys että olen lihava ja ruma niin teinkin itsestäni sitten sellaisen...

Oletko itse vielä saanut selville, miksi olet lihonnut? Vai oletko aina ollut pyöreä ja nyt vihdoin haluat saada turhat kilot ja taakat pois?

Kuten niissä suurin pudottaja-dieetit vaihtoon ohjelmissa useat sanoo että syö sen vuoksi että se tuntuu turvalliselta, siillä saa lohtua. Mutta kuitenkaan et sitä itse tajua vaan alitajunta käskee sua tekemään niin jotta mielesi kohenee, se kohoaa hetkeksi mutta sitten taas laskee kun tajuat mitä olet tehnyt, et olekkaan auttanut laihtumaan itsesi vaan lihotat vain lisää ja kun olet unohtanut tuon itsesi kanssa käyneen keskustelun teet saman uudelleen, ja uudellee ja uudelleen... ja mikä on lopputulos?

Pyysin nyt eilen illalla miestäni että hänkin alkaisi kansani pudottamaan painoa, niinkuin pari v sitten kun hän itse pudotti roimasti, et jos hän voisi yrittää saada sen saman motivaation takaisin ja auttaisi minua ja veisi minut virran mukana takaisin hoikaksi. Ja hän suostui ja jos nyt seuraava viikko menee niinkuin pitää, terveellisesti. Pitäisi minun olla kilo kaks laihempi koska paino putoaa paljon nopeammin jos on mässäämättä ja syö terveellisesti mutta tiedostan sen ettäsitten tahti hiljenee kun elimistö on saanut osan moskasta pois.

(nyt tuli ajatuskatko kun mies kävi tässä koneella)...

Nii, mut joo.. Tosiaa nyt ens viikon yritän tsempata läpi terveellisesti ja liikkumalla. Mässyt yms muut herkut pois! ja sit jos onnistun menemään viikon läpi ni lupaan itselleni JOTAIN PIENTÄ, oli sesyötävää tai muuta mutta palkitseni itseni. Lähdetkö kanssani mukaan tähän? Yritetään olla koko ensi viikko, kokonaan terveellisesti ja yritetään edes pari kertaa päästä lenkille :) Nyt kun on ollut niin hienoja kelejäkin, että :)

(ja ne kuvat, joo.. pitäis nekin jo ottaa)

Mutta nyt hetkeksi tekemään jotain hissuksee kun lapset on päiväunilla..

Palataanhan taas ja

TSEMPPIÄ!

Aurinkoisin terkuin

Miiuska