Kai se olis uskottava et ihan oikeasti painoni on pudonnut... Maanantaina kävi appivanhempani ja toi meilel kalusteitaan kun muuttivat pienempää asuntoon ja meill taas niille oli tarvetta.

Siinä sit kanneltiin mieheni ja appiukon kanssa pakulta kalusteita sisälle. Sit tuli sohvan vuoro... Mies oli jo ottanut toisesta päästä kiini ja mulla oli toinen pää sohvasta käsissäni. Yhtä äkkiä tuntuu hirvee viima jaloissa..... MUN HOUSUT!! Huusin että puttoo puttoo ja appiukko juoksi ottaa sohvasta kii ku luuli sohvan putoavan (ihan kun en olis jaksanu kantaa ;D ) Mut naurahin vain nolona et ei suinkaa sohva vaan mun housut! Siinä sit pullukka nainen seisoo pihallaan housut kintussa iso painava sohva käsissään :D kyllä hävetti... mutta onneks ei tainnut liiemmin olla naapureit liikkeellä. Ja appiukkokin sai loppupäivän sit mulle naureskella. Tuumasi vain että henkselit on aika hyvä keksintö :D olishan ne...

Oli pakko tulla "purkautumaan" tänne. Tässä netin ihmeellisessä virtuaali maailmassa selailin ja pläräilin, törmäsin vanhoihin kuviini. SIIS todella vanhoihin kuviin.. ja sain vain uuden kolauksen. KUINKA LAIHA OLINKAAN! sillon joskus!..

katsokaas...

Tässäpä kuva joka on pari kk sen jälkee otettu kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, lusmun kera toki ;)

Kun oliski viel yht nätti... ja hoikka..

sain vain lisää motivaatiota panostaa painon pudottamiseen, kaipaan noita aikoja kun voin huoletta olla..  eipä ollut joka aamu ajatus että olisinko mä nyt edes puol kiloo puottanu painoo!! Ja kaikki ne ihanat vaatteetkin jotka taas löysin.. voi että. Kyllä mä vielä! uskokaa pois!.. Kyll mä näytän teille että mä pystyn siihen!

-Miiuska