Moikka!

Ootteko huomannu kuinka vappua tulee joka suunnasta.. vappu sitä vappu tätä. Ja mitä vappuna tehdään? SYÖDÄÄN ja JUODAAN ja juhlitaan. Sitä ekaa etenkin.. Njam kaikki munkit ja kaikki mahdolliset herkut. Tän päivää oon itteni kanssa sotinut ja siinä ohella myös mieheni kanssa että mitä ihmettä sitä tekis.. Toi vappu ei nyt auta yhtään. Mies ehdotti et jos liikutaan tänänä ja huomenna PALJON niin voimme huomenna ostaa jotain pientä. Mutta kun sit tää kaikki uurastus tuntuis turhalta, en halauis.. mutta toisaalta haluan. Minulla on aika varma ajatus siittä että en usko että se jäisi vain huomiseen vaan että sortuisin sunnuntaina,maanantaina,tiistaina,keskiviikkona ja torstaina.. ja siinähän se kierre taas on. Ne kaikki kun on niin herkullisia ja hyviä ja se on vain niin helppo lösähtää sohvalle ja unohtaa kaikki. Sen sijaan kun nyt olen vajaan viikon jumpannut,treenannut ja lenkkeillyt ahkeraan.. olen väsynyt ja paikat on kipeät joka päivä. Mutta saavutanhan sillä jotain, eikö vaan? Puntari kertoo että paino on tullut alas sieltä elämäni suurimmasta kilo määrästä 127,8kg. Näin ollen sen teille myönnettäköön. Nyt olen tällä hetkellä siis lähtöpisteessä. Hyvä minä! Nyt sit alkaa se matka alle sen 120kg:n ja sit voin olla hyvin tyytyväinen itseeni. En nyt pistä hirveitä rajoja itselleni tai rankaise itteeni. Joka päivä on erinlainen päivä ja teen sen minkä pystyn. Jos pystyn parempaan, teen sen! Kilo kilolta mennään, puolikin kiloa on jo ihan kiva juttu :)

Ilman tota vappua voisi olla nyt helpompi olo. Ei koko ajan joka suunnasta tursuais erinlaisia sipsi tarjouksia, tai ei fb:ssä ihmiset ilmoittelis kuinka munkit on nyt paistettuna ja simakin alkaa olla hyvä. Kiusaus koko vappu...

Mitä te meinaatte? Ajjotteko herkutella ja antaa itsellenne yhden päivän että saatte nauttia ja olla?

Minä en vielä tiedä. Tällä hetkellä sanoisin ei mutta huomisesta ja sen tuomista asioista en tiedä. Toivoisin vain jo että aika olisi kulunut mahd pian ja painoni olisi ennallaan, reilusti reilusti alle sen 100kg.

Mutta nyt... nyt on vajaa viikko mennyt herkuitta, ja suht terveellisen ruoan kera. Nyt vain seuraavaa viikkoa odotellessa..

Niin, sitä pohdin täss joku päivä.. Mites teill muilla on? Onko teidän laihduttaminen teille pakkomielle, asia joka pyörii suurinpiirtein ihan koko ajan mielessänne? vai onko se teille arkea, onko liikkuminen ja terveellisesti syöminen teille jo arkea? 

-Itselläni ne asiat pyörii koko ajan. Missä on kilokaloreita ja mikä lihottaa. Sillon ja sillon pitää lähtee lenkille ja sit pitää niit puntteiki nostella jne jne, ja ajatukset alkaa rullaamaan jo heti aamusta, ennen aamupalaa. Siittä pitäisi saada jotenkin selainen normaali arki asia joka hoituu itsestään, ilman hirveää vääntöä itsensä kanssa. luulis et sit olis helpompaa, vai mitä ootte kanssalaihduttajat mieltä?

Tää kirjoittaminen helpotti taas hieman, yllättävää miten paljon siittä on apua kun saa purkaa ajatuksiaan muille, muille jotka takuulla ymmärtää mitä ajan takaa ja mitä käyn läpi elämässäni tällä hetkellä.

Kiitos teille!

Ja nyt nukkumaan....

Terkuin Miiuska