Vaik kui sitä yrittää järkeistää että mun on laihdutettava ni ei, ei sit millään! eikä asiaa oikeesti auta ollenkaan se et vaik kui ettin lenkkikaveria ni ei sit millään moist löydy. Kaikill o jotai syitä tai sit on sellasii jokka sanoo et totta maar he lähtee mut sit eip kuitenkaa.

Luulen että jos vain saisin lenkkikaverin ja joku jonka kanssa usein ja säännöllisesti lenkkeilisin ni en niin helposti sortuisi herkkuihin, vai mitä ootta mieltä?

Sorrun aina herkkuihin- joku kumma pistää mut niit syömään. En niinkää syö päivisin vaan sit iltaisin kun lapset menee unille ni mies tai minä lähtee käymään kaupassa. :/ ei vaan oikeesti voi ittelleen mitään vaik kui sillki hetkell pää sanoo et koita ny vähä miettii..

 

Oonko mä taas kohta siel 128kg tienoilla? kuten sillon alkuvuodest?.. Kui mun käy?..

Kuinka ihmeessä te ootte saaneet pysymään, te siis jotka olette saaneet sen pään pysymään kurissa ni kuinka te sen teette? 

Plaah...